Yhdyskuntaseuraamuksissa yleisimmin käytettyjä ohjelmia ovat Viisi keskustelua muutoksesta, Suuttumuksen hallinta (SUHA), Liikenneturvaohjelma ja Uusi suunta. VKM-ohjelmaa alettiin toteuttaa yhdyskuntaseuraamuksissa vuonna 2006. Ohjelma sopii laajalle joukolle ja monenlaisiin ongelmiin; kysymyksessä voivat olla päihteiden käytön lisäksi rikosten tekeminen yleensä tai jokin muu muutosta vaativa asia. Keskustelusarjassa tutkitaan motivaatiota muutokseen eri näkökulmista. Ohjelmaan sisältyy alkutapaaminen ja vähintään viisi strukturoitua yksilötapaamista.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan tehtäviksi eräitä lähinnä teknisluontoisia muutoksia Rikosseuraamuslaitoksesta annettuun lakiin, henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annettuun lakiin, Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa annettuun lakiin, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin ja oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettuun lakiin.
Yhdistelmärangaistuksena tuomittu vankeus suoritetaan kokonaan laitoksessa ilman määräaikaista ehdonalaista vapauttamista.
Aikuisten valvonnan lähtökohdaksi voidaan ottaa se erityisestävä kriteeri, että valvonta on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Tähän tavoitteeseen pyritään valvontatapaamisilla, mahdollisesti päihdehoitoa sisältävillä tukitoimilla sekä Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmatyöllä. Kun valvontaa ei voida liittää kaikkiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, täytyy valvonnan tarpeen edellytyksiä edelleen täsmentää. Valvonta tulee suunnata tapauksiin, joissa sille voidaan katsoa olevan erityinen tarve. Tässä vaikuttavat paitsi mahdollisten uusien rikosten todennäköisyys, myös niiden vakavuus. Muita arvioinnissa vaikuttavia tekijöitä ovat henkilön elämäntilanne ja mahdollisuudet puuttua siihen valvonnan tarjoamin keinoin. Koska valvonnalla pyritään estämään rikosten uusimista, on kysyttävä, mitkä tekijät merkittävällä tavalla viittaavat rikosten uusimisen todennäköisyyteen. Tässä voidaan ensinnäkin kiinnittää huomiota yleiseen tutkimustietoon, jonka mukaan ehdollinen vankeusrangaistus on uusimisnäkökulmasta kohtalaisen tehokas – selvälle enemmistölle ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomituista tällainen tuomio jää ainoaksi. Voidaan siis todeta, että tilastollisesti suurimmassa osassa ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomituista erityisestävää tarvetta valvonnalle ei olisi.
Uusi rangaistus voi olla ehdollinen, ehdoton tai osittain ehdollinen. Mahdollisuutta tuomita yhteinen ehdollinen rangaistus kummastakin rikoksesta käytetään yleisesti etenkin nuorten ollessa kysymyksessä.
Rikoslain 6 luvun 9 §:ssä määritellään ehdollisen vankeuden tuomitsemisen edellytykset. Pykälän 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Pykälän 2 momentin mukaan alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi.
Ehdolliselle vankeudelle on kuitenkin kaivattu nykyistä konkreettisempaa sisältöä erityisesti tapauksissa, joissa rangaistukset ovat lähellä kahden vuoden enimmäismäärää. Lisäksi on koettu tarvetta tuen ja valvonnan lisäämiseen tilanteissa, joissa tuomittu on ajautumassa rikoskierteeseen. Tavallisesti rikoksentekijällä on näissä tilanteissa myös päihdeongelma, johon ehdolliseen liitettävällä yhdyskuntaseuraamuksella voitaisiin puuttua.